- Koko: 15–55 cm, yli 2 kg:n painoiset siiat ovat harvinaisia. (Suurin Suomessa saatu siika painoi 7,08 kg!)
- Ulkonäkö: hopeanhohtoinen, sukkulamainen, virtaviivainen ruumis, lohien heimolle ominainen rasvaevä ja alaleukaa pidempi yläleuka.
- Väri: hopeiset kyljet, valkoinen vatsa, tummanharmaat evät.
- Miten erottaa muista lajeista: Pienikokoisen siian voi sekoittaa muikkuun, mutta muikun alaleuka on pitempi kuin yläleuka, joten sillä ei ole siialle tyypillistä ”kuonoa”. Myös kuore eli norssi muistuttaa siikaa, mutta sillä on suussa terävät hampaat ja se tuoksuu tuorekurkulle. Särkikaloista kuten silakasta siian erottaa helposti rasvaevän ansiosta.
- Elinympäristö: yleinen koko Suomessa, niin sisävesissä kuin merialueilla. Suosii viileitä, hapekkaita ja puhtaita vesiä.
- Kuteminen: syys – marraskuu.
- Ravinto: pohjaeläimet, plankton, pintahyönteiset, kalanpoikaset.
Siian pilkkiminen on kiehtovaa puuhaa, sillä kylmässä vedessä viihtyvä siika on läpi talven melko aktiivinen. Parhaat siikapilkkisesongit ovat loppusyksystä ensijäillä (siian kutupaikoilla), sekä toisaalta loppukeväällä. Nälkäisen siikaparven osuessa kohdalle pilkkijä voi kuitenkin saada myös keskitalvella nopeasti pussin täydeltä pannukalaa. Ja, jos onni oikein potkaisee, saattaa avannosta nousta se kuuluisa ”kahden kilon siika”!
MISTÄ SIIKAA KANNATTAA PILKKIÄ
Viileä kirkas vesi, sorapohja ja karikot houkuttelevat siikoja puoleensa läpi kauden. Loppusyksystä siiat oleskelevat kutupaikoillaan vartioimassa mätiään, ja loppukeväästä ne hakeutuvat ensimmäiseksi sulaville paikoille ruokailemaan kuoriutuvia hyönteisiä (jokien ja purojen lähistölle, virtapaikkoihin). Meren rannikolla vedenkorkeus vaikuttaa siian liikkumiseen: korkean veden aikaan siika hakeutuu sisäsaariston lahtiin, ja matalan veden aikaan se ui kauemmas ulkosaaristoon.
Siialla on selvästi omat suosikkipaikkansa, joten jos on kerran löytänyt hyvän siika-apajan, kannattaa sinne palata uudestaankin. Toisaalta siika liikkuu ravintoa etsiessään melko laajoilla alueilla, joten pilkkireikää ei kannata vaihtaa kovin tiuhaan.
PARHAAT VÄLINEET SIIKAPILKILLE
Siikaa pilkkiessä on tärkeää huomioida, että siian suu on pehmeä, eikä se kestä kovaa kiskomista repeämättä. Siikapilkillä kannattaakin käyttää herkistimellä varustettua pilkkivapaa, ohuehkoa siimaa ja pieniä pilkkejä.
Pieni mormyska eli morri on todettu toimivaksi ottipeliksi siialle, ja toimivia värejä ovat ainakin kulta, musta, oranssi ja papukaija. Syöttinä voi käyttää kärpäsentoukkaa, surviaisentoukkaa, pientä kastematoa, katkaravun palaa tai kalan mätiä. Lisäkoukun käyttäminen siimassa varsinaisen pilkin yläpuolella voi lisätä onnistumismahdollisuuksia siianpilkinnässä, sillä kalastussyvyys saattaa vaihdella runsaastikin tilanteesta riippuen. Yleensä siikaa pilkitään melko matalassa vedessä, 1 – 4 metriä, joten yhdelläkin koukulla pärjää. Virtapaikoissa raskaamman pilkin (esim. pystypilkki + morri) käytöstä on hyötyä.
NÄIN SAAT SIIAN ISKEMÄÄN
Suhteellisen rauhalliset, nypyttävät liikkeet toimivat hyvin, ja välillä morria kannattaa pitää hetken paikoillaan (tässä kohtaa siika usein iskee). Pilkkimisen voi aloittaa pohjan tuntumasta ja edetä vähitellen ylöspäin, kunnes parven uintisyvyys löytyy. Siikapilkkitekniikkaa on hyvä harjoitella näköpilkillä matalassa kohdassa, jossa on veden alle hyvä näkyvyys. Silloin oppii nopeasti huomaamaan, miten kalat reagoivat morrin liikkeisiin.
Siika irtoaa koukusta helposti, joten pienehkö (alle 1 kg) siika kannattaa nostaa tasaisella liikkeellä suoraan ylös. Epätasainen nosto johtaa yleensä siian leukojen pettämiseen ja saaliin karkuutukseen. Vauraampaa kalaa väsytettäessä on maltettava antaa siimaa, ja varottava liian rajuja liikkeitä. Nostokoukusta voi olla apua jättisiian ylös nostamisessa.
RUOKAA SIIASTA
Siika on herkullinen, runsaasti terveellisiä omega3-rasvahappoja sisältävä ruokakala, joka maistuu niin paistettuna, savustettuna, grillattuna, kalakeitossa kuin graavattuna. Myös siian mäti on arvostettu herkku.
Vinkkejä siian perkaamiseen ja valmistamiseen löytyy esimerkiksi Hätälän sivustolta.
